Vietimme tämä viikonlopun Iitun kanssa OSN & Lumijoen metsästysseuran järjestämällä MEJÄ-viikonlopussa. Matkaan lähdimme auton kanssa lauantaina ja paikalla olimme aikaisessa. Ensimmäiset kaksi tuntia saimme kuunnella mitä mejä on, mitä ovat kokeet tms. Seuraavaksi lähdimme lähimmän pellon laitamaan katsomaan, miten koiran tulisi suorittaa jäljen. Iitu oli jo kokeilut mejää yhden jäljen verran jo syksyllä 2006, eli oli jo jonkin näköinen näkemys / kokemus lajista.

Ruokailu jälkeen meidät laitettiin ryhmiin, joissa teimme aluksi pienet jäljet ja sitten sunnuntaille pitemmät. Ryhmätoiminta oli mukavaa, kiitos Eerikalle mukavasta ohjauksesta lajiin hieman enemmän. Ryhmässä oli kultainennoutaja (nimeä en nyt enää valitettavasti muista) ja novascotiannoutaja Veera (?). Tässä näki kaksi aivan erilaista tolleria miten toimivat, oli mukava nähdä erilaisia kokemuksia.

Lauantaina kuljimme kivassa aurinkoisessa säässä, hieman kyllä tuulisessa mutta se ei vaikuttanut tällä kertaa syvään metsä työskentelyyn. Alussa Iitu hieman perääntyi jäljelle lähtemistä ja kyseli paljon apua saako mennä eteenpäin. Jäljen toisessa päässä oli sorkka, johon Iitu ei ollut ennen tutustunut, se varmasti sai epäröimään. Jossain vaiheessa kumminkin hoksasi, josta oli kysymys ja lähti reippaasti liikkeelle ja kulki enimmäkseen ilmavainun mukaisesti eteenpäin. Sorkka ei tuntunut pelottavalta, vaan tutustui siihen nuuhkimalla ja jäi paikoilleen. Erittäin hyvin meni lauantaipäivä Iitun kohdalta.

Illan aikana lenkkeiltiin lähituntumassa ja otettiin toko-treenailuja, kuten vierellä kävelyä ja paikalla oloa. Ilta sujui hyvin rauhallisesti, aika hiljaisesti ja odottaen tiettävästi seuraavaa päivää. Jouduin jäämään yöksi, onneksi en ollut ainoa vaan sain yhden toisen henkilön kanssa kokea ”epämukavan” yön nuorisotalon lattialla. Heräsin joka toisella tunnilla ja ylös nousin jo 7:n jälestä. Aamupuuron syönti ja koira lenkille, samalla otimme damin kantamista.

Tunnin kuuntelimme ylituomarin luentoa yleisesti ja hieman tarkasti kisaamiseen liittyen. Mielenkiintoista asiaa, vaikka itse tällä hetkellä tunnen sen, etten varmasti ole pitkään aikaan kokeilemassa kisaamista, vain harrastuspohjaisena, niin että omistaja kuin koirakin nauttii. Lähdimme urheilutalolle, jossa oli paukkutesti. Iitu oli viimeksi ollut näissä tehtävissä vuoden ikäisenä, jolloin se oli valppaana ja selkeästi näytti, että ”jokos lähdettään”. Nyt kävin toisin, kolme vuotta on tehnyt selkeästi. Iitu meni paniikkiin eikä rauhoittunut vasta kun pääsi auton luokse. Pitääkin alkaa tekemään tällaiset asiat reilusti erilailla, sillä ampuma paikalle, Iitu meni ihan innostuneena ja kuuli jo odottaessa paikunääniä, muttei sitten reagoinut niihin kummemmin.

Ensimmäisenä jäljellä lähti kultainennoutaja narttu, jolla sujui hyvin vaikka hieman jo väsyi pitkälle matkalle. Sitten oli meidän Iitu vuoro, joka näytti kiinnostuksen selkeästi ja oli innostunut. Iitu ehkä hieman hösötti alussa, eikä meinannut keskittyä rauhalliseen haistamiseen, missä päin verijälki lähtee. Alussa Iitu teki selkeää zizakkia, kuten noutajilla on yleistä. Vauhtia ja kiinnostusta tuli vain enemmän ja enemmän ja lopulta mentiinkin aika vauhdikkaasti. Iitu käytti suuremmaksi osaksi ilmavainua. Sorkka löytyi ja oli kiinnostunut, vaikka alussa hieman epävarma uskaltaako mennä kaadolle.  

Lopuksi seurailin Veera tollerin työskentelyä, jolla oli lupaavaa menoa. Lopuksi keskusteltiin ja lähdimme nuorisotalolle syömään ja vielä loppu juttuun, mutta itse lähdin pois, sillä kyyti odotti. Lajiin täytyy kyllä panostaa, enkä itse hirveästi ole tällä hetkellä kiinnostunut kisaamisesta.

Sunnuntain mejän pituus oli n. vajaa 200m ja suorittamisaikaan meni n. 30min. Iitu mejäillee seuraavan kerran 20.5 Oulun tollereiden treeniviikonlopussa.