Vielä muutama sananen eilisestä agilitytreenistä, mukana olivat vain slk Peppi, belgi Rulla, novnou Iitu, sekä me ohjaajat. Meille oli jätetty kirjekuori, jossa oli tehtäviä. Teimme kolme pienimuotoista ohjaustreeniä, sekä yksittäistä treeniä, kuten kontakteja ja keppejä. Treeni oli muuten ihan jees, mutta ihan loppuun asti emme jaksanut paikalla olla, vaan teimme sen minkä halusimme ja lähdimme sitten pois. Toivottavasti ensi kerralla olisi enemmän koirakkoja.

Mutta tähän päivään, kävimme jälleen Luka-tollerin omistajan kanssa lenkillä, tällä kertaa kokeilemassa meren jäätä. Olehan tuota käynyt tässä meidän läheisyydessä olevaa joen/meren jäätä, mutta siellä vastaan tulee usein myös kelkkailijoita kuin myös hiihtäjiä, joita Iitu ”rakastaa” ylikaiken. Lenkki oli ihan kiva muuten, mutta valitettavasti minun ”hyi-iljettäviä-vanhoja-kalastuslaivoja-isojalaivoja” sai melkein shokki tilanteen. En vaan kestä niitä ollenkaan. Minäkö luulin tai oletin että kaikki menisi hyvin. En sitten tullut ajatelleeksi että niin siellä voisi olla veneitäkin. Koirat saivat sentään juosta ja saivatkin maistaa jäätynyttä, kuollutta rusakkoa. Mihin lie kuollut?

Maanpinnalla sitten otimme yli minuutin paikalla oloa, sekä tein Iitun kanssa hihnassa toko-kuvion tulevan sunnuntain kisoja varten. Lähdimme reippaasti kävelemään bussipysäkkiä kohti. Luulin myös, että Iitu oli hiljaa, siispä annoin meidän makkarapalat Lukalle, kiitoksena lenkistä. Mutta Iitu ei tykännyt ja piti sellaisen ulina soidun bussissa, että jäin todella aikaisin pois kyydistä ja käveltiin kotia. Arvatkaa, hävettikö olla tollerin omistaja? ;)