Kirjoitetaan nyt jotain muutakin, kuin koiraan liittyvää. Vaikkakin blogin päällimmäisen tarkoitus on pysyä Iitun (sekä Kelseyn) asioissa, nyt on pakko hehkuttaa tämän päivän ratsastustuntia. Yllä oleva kuva on viime kesältä, kuvassa on Bakar puoliveri-ruuna, tosin hänellä en mennyt vaan tuntiratsuna oli suomenhevos-ruuna Onnen Poju, ”Poju”. Tunti oli tälle kesää, että koko talvelle viimeinen. Pakko alkaa karsimaa jostain ja nyt sitten ratsastus joutuu tauolle ainakin vuodeksi. Sitten valmistumisen jälkeen voisi siirtyä jälleen myös hevosten puoleen, en mä näitä ihania ystäviä unohda.

Poju on etupainoinen, reipas jolla on mukavat askeleet. Etupainoisuus on minunlaisella ratsastajalle aika kiva haaste, ainakin itselläni on aina välissä ratsastustaidot hukassa, vaikka kuinka olisi ratsastanut. Tänään harjoittelimme koulutunnilla Helppo C:1 ohjelmaa, olinhan kyseisen ohjelman ratsastanut viimeksi kokonaisuudessa seuracup kilpailuissa 2004, josta minulla ei ole kivoja muistoja. Rata meni muuten täydellisesti nappiin, mutta juuri kun tulimme silloisen ratsun Nopsa-Askel (suomenhevos-ruuna) kanssa kokorataa leikkaa kohtaan, niin hevonen sitten kompastui omiin jalkoihinsa ja minä sitten tulin pää edellä kohti maneesin pohjaan. Silloin tuomarina oli ratsastuskoulun opettaja, joka pyysi minua nousemaan selkään ja tein loppuun ohjelman mihin jäin.

Tänään teimme tunnilla tämän kyseisen kouluratsastusohjelman kokonaisuudessaan. Pojussa oli vähän laiskuutta ilmassa, olihan ruuna ollut pari tuntia ennen omaa tuntiani. Onneksi Pojun ideat heräsivät aika alussa, ja tarjosi laukkaa. Vaikka ei meidän ratsastustiet ollut missään nimessä puhtaan suoria, niin tyytyväinen olen: hevonen pysähtyi kaikille neljälle jalalle, siirtymiset olivat hyvät, laukka oli tahdikas ja viimeinen 10m voltti onnistui täydellisesti! Mihinkäs sitä voi muutenkaan lopettaa ratsastustunnit? Kiitos Poju, tunti oli mielenkiintoinen ja tehokas!