Mietittiin aika kauankin, mitä tehtäisiin tänään. Äiti sitten keksi, että lähdetään tuonne Virpienniemen/Isoniemen suuntaan ja annetaan koira nauttia vapaana olemisesta. Mukaan lähti Iitun virallisissa pareissa lukeva omistaja Hanna (siskoni).
Kävimme kävelemässä sitten hieman eteenpäin, Iitu oli tietysti tohkeissaan ja meni edellä, välillä näytti siltä, että kyseli, minne päin olemme menossa. Olipa se ihana katsoa, kun koirankin nauttii! Huomenna lähdemme jälleen ja voi olla että Iitu saa käydä tutustumassa hevosiin toistamiseen, viimeksi pentuna ollut tallilla.
Hiekkakuopilla vauhtia Iitulla oli reippaasti, mutta välissä kyllä maltoi hieman poserella.
Vaikka valokuvausta harrastaisikin, yrittäpä ottaa tollerista onnistunut vauhtikuva, ainakin itseleni tuotti tälläisiä kuvasatoja joka toinen, onnistui väliin mutta Iitu meikäläiselle liian nopea: kamera liian hidas. Olenkin ostamassa Canon S5:sta syksyllä. Toisessa kuvassa minä ja Iitu, jollla on selkeästi jotain muuta mielenkiintoista.
Damin tuontia hiekka kuin metsäpolulla. Välillä vauhti oli niin hurjaa, että kameran kanssa oli vaikeuksia, mutta hiekkakuopalla Iitu oli hieman rauhallisempi.
Tässä dami tuonti lähti täysin päin vastaiseen suuntaan.. Petraamista petraamista on meillä ihan tarpeeksi. Lentoon lähdössä - ihan varmasti lentoon lähdössä!
Hanna heitti kepin, vauhdikas haku. Tuloksena oli metrin pituinen keppi, eikä mikään pikkukeppi. Naurussa oli kyllä pidättämistä. Iitu lokoillee sammaleiden päällä.
Ennen kotiin lähtöä väsynyt tolleri.
Kommentit