Lauantaiaamuna satoi isoja lumihiutaleita ja olin varma, että nyt se takatalvi tulee. Onneksi sitten ilma muuttui niin, että alkoikin sataa vettä ja näyttäisi kevät tulevan kovalla vauhdilla Oulun korkeudelle. Kävimme lauantaina Iitun kanssa hieman lenkkeilemässä ja heittämässä palloa, vaikkakin märkää oli, kotia tulivat märät jalat ja kiviä sen verran mukavasti. Perjantaina kävimme hienossa auringon paisteessa heittelemässä metsässä lelua ja ulkoilemassa muuten vaan.

Tänään sitten käytiin Iitun kanssa mutka Oulussa, tapamaassa tolleriystävämme Pinjaa ja tämän omistajaa. Lenkkeilimme pitemmän kaavan mukaan ja sitten koirat saivat irrotella toisiaan Välivainion koirapuistossa, jossa oli muitakin mukana. Iitu ei kovin innokkaana lähtenyt leikkeihin mukaan, mutta kyllä sitten palloa haki mielellään. Mukavan ulkoilun jälkeen kävimme vielä kahvila ja katsomassa uutta kämppää, tai siis miltä tolleriväen uusi asunto näytti (osaan taas selittää). Pinjan luona tytöt ottivat kaksi kertaa kanatappelun, mutta ei onneksi pahempaa tullut, tätä kyllä toivottiin enemmänkin ulkona, olisivat nyt saaneet välinsä edes johonkin kuntoon. Katsotaan sitä sitten, kun Iitu on leikattu.

Bussimatka meni oikeen rattoisasti, arvatkaa hävettikö jälleen olla laulavan lintukoiran omistaja, jolla tolleri haluaa tahtoa ja laittoa vastaan. Siinä sitten vain olin, en reagoinut koiran käytökseen millään tavalla, vaan annoin laulaa. Neiti tiesi, että makkaraa on tarjolla repussa ja sitä se yritti koko ajan saada ja kerjätä, muttei onnistunut. Minäkö luulin, että neiti on hyvin sopeutuva bussiin. Mutta kai sitä ihmiset ymmärtävät koiran päälle.

Tänä iltana olisi vielä tokotreenit ja harmillisesti taas agilitytreenit jäävät väliin koulutuksen myötä ja sitten vielä näiden agilitytreenien takia, tosin ei siellä kouluttajakaan olisi ollut niin mitä sitten olisimme tehneet. Mutta kyytiongelma on vähä suurempi, enkä jaksa lähteä bussilla seikkailemaan, joten jätän ohjatut treenit tältä kertaa väliin (taas jälleen kerran) ja treenaan tuossa vähän iltaisemmalla vaikka lukion pihalla itsenäisesti. Jotain muutakin ajateltavaa koiralle, vaikka tällä viikolla on jo yhden kerran käynyt tekemässä noutojuttuja, mutta tokoakin on hyvä treenailla, varsin kun meillä tulee sen kahden viikko tauko. Leikkaus on ensi viikolla.

***MUOKS!***

Kyllä me sitten lähdettiin tuossa vähän ennen ilta kahdeksaa ulos ulkoilemaan ja lukion pihalle tokoilemaan, sen verran nätti auringonlasku oli, että mieli teki ulos ja hyvää se teki kummallekin. Päätin tässä samalla, että lähden sitten aamulla Iitun kanssa aikaisin lenkille. Katsotaan käykö toteen, olisi nimittäin suunnittelua aamusta ennen töihin lähtöä, mutta voisin veikata että pieni happihyppely aamulla tekee hyvää suunnittelulle!

Mutta nyt tämän illan tokotreeneihin, tällä kertaa ja jälleen kerran treenasimme omaan tahtiin, emme valvotun silmän alla, mutta toivottavasti tähänkin tulee uutta, sitten Iitun leikkauksen jälkeen. Ihan ensimmäiseksi paikalle päästyämme, otin säilytyspurkin kannen maahan ja sinne sitten muutaman makupalan. Näytin tämän Iitulle ja innostutin koiraa. Nyt Iitu oli tietoinen, että jotain hyvää on olemassa tuon kannen alla. Hieman sain tehdä töitä, että Iitu oikeasti kiinnostaa asian ydin, eikä se että nyt minun palkkani odottaakin tuolla kannen alla.

Ensimmäiseksi liikeharjoitukseksi otimme liikkeellä taluttimen ja ilman talutinta. Eli harjoittelimme muutaman kierroksen kääntymisiä, niitä mitä viime sunnuntaina OSN:jien treeneissä. Tämän jälkeen muutama pätkä suoraa ja seis ja tällä kertaa Iitu istahti sivulle. Tämän jälkeen otimme muutamia juoksemisharjoituksia, pienissä erissä. Ja mieleen kun painoin sen, että rauhallisesti, odota koiraa ennen lähtöä ja tällä kertaa myös odotin. Sanoin käskyn ”seuraa” ja lähdimme vasta käskyn jälkeen. Huomattavasti helpommin koira lähtee mukaan ja itsekin on varmempi.

Seuraavaksi harjoiteltiin ja vahvistettiin meidän epämääräisiä liikesuorituksia, jotka yhdessä vaiheessa tuntuivat onnistuvan oikeen hyvinkin, mutta sitten on taas jouduttu tavallaan aloittamaan alusta. Ihan ensimmäiseksi teimme liikkeestä seisominen, aloitin ihan sillä, että koira tulee sivulle ja sen jälkeen menen Iitun eteen, annan käskyn ”seuraa” ja itse menen takaperin ja Iitu tulee perässäni. Lopuksi annan käskyn ”seison” ja samalla annan makupalan. Sanon käskyä ”seiso, seiso, seiso” useamman kerran.
Palaan koiran luokse, edelleen käyttäen varmentaen käskyä ”seiso, seiso, seiso”. Kun olen tullut Iitun viereen, käsken Iitun sivulle. Ja tämä alkaa pikku hiljaa onnistua erittäin hyvin. Tehdään vielä muutaman kerran näin päin ja sen jälkeen aletaan uudelleen hioa liike suorituksesi. Seuraava liike olikin sitten toinen, elikäs liikkeestä maahan meno ja tässä tein samaa periaatetta kuin liikkeestä seisominen (kt. yllä oleva teksti). Tätä osiota tulemme treenaamaan enemmän. Kaikki muut onnistuu aika hyvinkin, mutta esim. kun tulen Iitun luokse, niin tyttö mielellään nousee istumaan. Mutta parempi hyvä, että tälläisiä löytyy, mitä sitten treenata eteenpäin, ei käy aika pitkäksi.

Jokaisen liikkeen lopuksi Iitu saa hakea palkkion rasian alta ja aina ennen uutta liikettä laitan taas rasiaan muutaman makupalan. Näyttävästi Iitun innokkuus asiaan pysyy hyvin kurissa näin ollen, joten tulemme käyttämään tätä ratkaisua enemmänkin.  

Sitten tein muutaman luoksetulon, talvella meidän ongelmana oli nopea vauhti ja jarrutus olivat aika selkeästi kadoksissa, nyt asfaltilla Iitu tuli innokkaan reippaasti luokse, mutta pikkuisen ennen minua jarrutti hieman vauhtiaan ja teki hienon sivulle tulon. Tässä liikkeessä ei ole suuremmin mitään ongelmia vaan toimii hyvin. Häirikkö tekijöitä nyt iltasella taisivat olla nuorisot, jotka kävivät lukion pihalla ajamassa hieman rallia ja hautausmaan parkkipaikalla. Muutama lenkkeilijäkin oli lähtenyt ulos, mutta aika hiljaisuudessa saimme keskittyä tokomaailmaan tai mitä meillä sitten ikinä olikaan treenattavaa. Paikalla oleminen muutaman minuutin ei ollut ongelma, Iitu ei edes piipittänyt kertakaan. Olin ensimmäinen minuutin seläten koiraan ja toisen minuutin koiraan päin. Kävelin rauhallisesti muutaman minuutin kultua koiran luokse, pyysin sivulle ja annoin vapautuksen ja koira juoksi suoraan rasian luokse.

Tässä taisi olla ne, joita treenattiin alokas luokasta, mutta sitten mm. treenasimme avoimen luokan juttuja, kuten kaukokäskyjä. Edelleen makupalat pysyivät rasian alla ja pyysin Iitun sivulle. Makupalat olivat Iitun takana ja tämä tuo oman vaikeuden, mutta hyvin osasi Iitu. Annoin käsimerkit ja liitin niihin vielä käskyt ”istu” ja ”maahan”. Vapaudesta Iitu sai hakea sitten herkut kannen alta.

Viimeiseksi asiaksi otimme noutokapula. Tämä juttu on ehkä tällä hetkellä parhaimmissa päin. Pyysin Iitu sivulle, heitin kapulan ja pyysin koiraa hakemaa. Iitu tarjoutuu heti sivulle tuloon ja minä vahvistan tämän. Vielä ei istu kapula suussa, mutta kyllä se pikku hiljaa alkaa sieltä tulla… noutojutut vaan vissiin jäävät meiltä vähäksi aikaa :-/

Kapula sanoi itsensä irti, vajaan puolen vuoden yhteistyöstä. Noutokapulaa on heitetty monenlaiseen pintaan ja nyt se sitten viimeiseen heittoon hajosi. Seuraava täytyy sitten jossain vaiheessa ostaa, tällä kertaa katsoen minkälainen, vaikka tämänkään versio ei mistään halvimmasta päästä ollut.