Mun pitäisi kirjoittaa tämän päivän treeneistä jotain ja hieman pohtia asioita. Ehkä mä ensin voisin kertoa mitä olen pohtinut Iitusta. Tai sitten en, sillä ne eivät yleensä johda mihinkään. Tai ainahan voi pohtia, me pohdittiin tänään äidin kanssa, että jos olisi ollut enemmän tietoa koirasta, niin olisimme ottaneet jonkun toisen koiran tai täysin eri kennelistä. Eihän tuossa vikaa ole, mutta jotain tiettyjä tosiasioita täytyy ottaa huomioon. Tässä vaiheessa taidan saada turpiini, jos tästä jotain syntyisi. Mutta Iitu on kyllä varsin ihana persoona, kun katsoo suurella suurennuslasilla. Se on opettanut paljon ja hänen kanssaan on saanut kokea vaikka ja minkä näköistä elämää. En voi olla pettynyt. Täytyy vai tehdä enemmän töitä, jos haluaa tuloksia. Siihen me pyrimme.

Jotenkin musta tuntuu, että agilityssä on saatu leikkisyys pois ja koko touhu on mennyt totisesti urheiluun. Täydelliseen kisahulluuteen. No noutohommissa tämä on oikeasti leikkiä, ei mitään oikeaa. Ai että vielä taipparitkin suoritetaan? No ei ainakaan tänä vuonna, eikä vielä ens. Herätellään sitä nyt ja katsotaan miten ensi kesän käy, kun itse lähden matkalle 2kk englantiin. Mutta tälläistä itsenäistä treenailua, yhdessä oloa. Erityisesti koiran oppimista ja koiran uusien puolien löytämistä. Ja emännän hermojen ylläpitämistä, ettei ihan turhasta suuttuisi. Tässä on tullut mietittyä myös, olisiko Iitulla hermostossa vikaa. Se oli meidän neiti, joka piti metakkaa tänään, kun dami putosi veteen.

Luka tolleri tuli jälleen meidän kyydillä kohti Valkeisjärveä. Suhteellisen hyvin meni tänään matka siltä osalta. Ensi viikolla olisi kanssa samat toverukset kyydissä. Treeni paikalla tutustuimme uuteen tolleri tulokkaaseen, Iitun täyssisaren jälkeläinen, Lukan velipuoli. (sama emä). Oikeen suloinen ja ihanat merkit.

Tänään oli vesityöskentelyä, siinä jo mielessä mietin, että mitä tästä tänään tuleekaan. Paljon ei tarvinnut miettiä. Kun Iitu näkee vettä, se saan neidin ihan sekaisin. Odotimme vuoroa... ja odotimme vuoroa. Sitten kun Luka lähti meidän edestä, niin Iitu ei meinannut ollenkaan pysyä housuissa. Ja kun tuli meidän vuoro, niin tuota, oli aika vaikeuksia pitää neiti hallussa. Oli damin hakemista vedestä. Noh, käsky oli se, että kun koira rauhoittuu, sitten vasta lähetys. Tässä vaiheessa oli kaivanut korvatulpat kun neiti piti sellaista meteliä kuin ikinä voikaan pitää. Olin kyykyssä ja sai minutkin kunnolla kumoon, vettä myöten. Mutta sain pidettyä Iitusta kiinni, jota se ei pääse. Melkein rauhoittuikin kunnes lopussa otti voima spurtin ja minä lensin ensimmäisenä nurin ja koira oli jo hakemassa damia. Saatiin erittäin neuvokkaita vinkkejä, joita sitten voimme hyödyntää tulevaisuudessa harjoittelussa.

Lokin hakemista ei edes suoritettuakaan. Koira kävi jo ensimmäisessä pisteenä kuumana, että päätettiin jättää se osio kokonaan pois. Ensi kerralla olisi kanin kanssa työskentelyä. Katsotaan, onko neiti samalainen kuin se nuorena työskenteli.

Huomenna ei sitten ole vepetreenejä, koetan tässä kyllä kyydin saada 7.8, kun sattuu olemaan Jäälissä treenit.