Ai että olenkin ahkera kirjoitta tällä rintamalla, Iitu on tänään saanut loikoilla, aamulla kävimme pitkän lenkin ja leikitty on jonkin verran. Tälläkin hetkellä tytsä näyttää nukkuvan sängyllä, saakin vaihtaa lakanat jälleen.

Tänään kävimme Illasta sitten lenkillä, yleensä me käydään lähimetsässä iltapisulla mutta tällä kertaa oli paljon parempi ilta kuin päivällä. Lenkillä vastaan tuli muutama häirikkö tekijä, kuten kaksi pientä lasta.

Kyllä Iitu on tottunut lapsiin, mutta polkupyörän pelottavat apurattaat. Huomasin lapset kauempaa ja otin Iitun viereen tiukalle. Onneksi nämä 2-4-vuotiaat lapset eivät olleet yksin vaan Isänsä kanssa. Mutta mitäs sille voi tehdä kun lapset ovat uteliaita, pojalta tuli ensimmäinen vastaus ”katso, poikakoira”. Lapset kävivät pyörien kanssa turhan lähellä ja Iitu murahti.

Ei siinä mitään käynyt, lapset lähtivät kauemmas, tyttö sanoi, että nyt se murisi meille. Kauempaa vielä kuului, ”kaunis poikakoira!”. Olihan siinä naurussa pidättämistä ja taisi näiden lasten isäkin nauraa.

Jatkoimme matkaamme kotia kohti, eikä sillä suunnalla kummempia enää sattunutkaan.