Koira on….hermoheikko… käy ylikierroksella… Kyllä sitä on meidän Iitu. Onko sitten hermostossa vikaa vai onko jonkin verran myös perimää. Ainakin se vaikuttaa Iitun suoritukseen. Kyllä näin on, mutta jotain hyvääkin tässä oli.

Kesän ensimmäiset taipparitreenit. Viimeksi kävimme Iitun kanssa ollessa vuoden ikäinen, juuri samantapainen taipparitreenit. Silloihan luoksetulo ei ollut paras, mutta nyt koetaan uudelleen. Kaipa Iitu oppii tuomaan linnun / damin sen takia, että saa makupalan, riistavientiä neidillä ei juuri taida ollakaan.

Ensimmäisenä aloitimme luoksetulolla. Neiti tuli, ohi meni, vieressä oli kyllä enemmän kiinnostavaa. Eikun vaan narusta kiinni ja mentiin seuraavaan asiaan, eli dami heitettiin ja Iitun piti tuoda se. Tässä tuli ensimmäiset ongelmat. Koira kävi niin ylikierroksilla kuin ikinä voi olla. Ulvontaa, haukuntaa ja tassujen täpinöintiä. Hienoa. Kaksi kertaa kokeiltiin ja päätettiin että tehdään seuraavalla kerralla ihan toisin.

Tässä välissä neiti sai odottaa autossa hieman, kun seuraavaksi suoritimme hakuruutua. Iitulle oli hieman tuttua hommaan, kerran parin tätä on tehtykin. Damit käytiin sijoittamassa maastoon ja Iitun piti tuoda kolme takaisin – ja niihän neiti toi tämä kolme. Oli hieman hajuja, mutta kiinnosti ja teki töitä etsiessään. Viimeinen oli ensimmäinen kerta, kun Iitu palauttaa damin, eli antaa sen käteen...(vai miten se sanoisi. Kaksi muutakin tuli, vierelle. Hienoa!

Ensi maanantaina uudelleen..