Mistäs sitä aloittaisi, kun minusta tuntuu että tämä viikonloppu on taas mennyt täysillä eteenpäin. Äitikin kuin paras ystäväni tuossa yksi päivä sanoin, että jos vaan ottaisin rennosti yhden viikonlopun enkä lähtisi mihinkään koirajuttuihin tms. tapahtumaan. Mutta mitä sille enää voinkaan, kun on jo antanut ns. pikkusormensa näiden lajien piiriin, että sitä on menossa pää kolmantena jalkana joka suuntaan. Toisaalta joku viikonlopun vaan voisi olla…

Eilen tosiaan oli kaverikoira päivä, tänään olisi ollut match show päivä Oulussa, mutta koska nukutti, niin päätin nukkua. Ja koska mäträsiin ei menty, lähdettiin aamusta lenkkeilemään ja ottamaan hieman tokoa, tai oli tarkoitus ottaa. Oikeastaan ehdin ottaa vain seuraamista ja noutoa, kunnes vastaan tuli jo 9-vuotias saksanseisoja narttu isäntänsä kanssa. Oikeen mukava, ja siinä saivat tyttöset kentän laidalla vähän leikkiä, me isännät ja emännät juteltiin niitä näitä yleisesti koira-maailmasta. Tokoilu jäi vähiin sitten siihen.

Illalla lähdettiin reippain mielin sitten agilitytreeneihin, alun perin ei olisi pitänyt olla ohjaajaa, mutta sitten olimme kumminkin saaneet ja se tuntui aika mukavalta. Ratana oli perus ykkösille tarkoitettua, mutta tälläisillä vauhti kakkosilla ei haittaa, vaikka tultaisiin vähän takaisin maa kamaralle ja aloitellaan uudelleen. Pääsääntönä oli ohjauksen hallintaa ja paikalla pysymistä. Lisäksi sain vetää pikkurata pätkän uudelleen kehnoista kontakteista. Hienoa, Iitu pysyi ja aika hyvät vedot oli, tosin siellä keskellä rataa oli kinkkinen juttu esteen ja keppien välissä, minä tein askel virheen valssissa ja törmäsin suoraan keppien ensimmäiseen tolppaan…

Illalla sitten lähdimme ystäväni Maijan kanssa lenkille, enää lenkille ei tullut bernivanhus Ringo, sillä tällä hetkellä koiraystävämme katsoo pilvien reunoilta, kunnioittavasti eli 11½-vuotta!