Jatkoimme samaa rataa kuin eilen. En voi tajuta, että miten ihmeessä koirani on noin täpinnöissää ennen radalle pääsyä. Ennen en ole tajunnut, kun koirani tärisee ihan viimeistä päivää.  Radat olivat tällä kertaa hieman haastavampia, joten sai alkaa miettimään oikeen tarkkaan kuinka radan suorittaa. Hyppyradalla oli monta mielenkiintoista kohtaa ja maaliin päästyäni hypin ilosta, ehei kyllä kolme kieltoa ja hylky – kuuluttaja ilmoitti. Alussa myös neiti otti varas lähdön.

Ennen seuraavaa rataa lähdin hakemaan Iitun vasta viime hetkillä, oli saanut rauhoittua enemmän mutta taas silläkään ei merkitystä. Koira otti varaslähdön ja suoraan putkeen. Perkule sentään, ei sitten tajua mitä tehdä. Rata kumminkin suoritettiin loppuun, niin kuin ajateltu. Koira on oppinut huonoja tapoja, kuten näykkäämisen ja erittäin inhottavan haukkumisen.

Koira tykkää lajista niin tykkää omistajakin, jos vain pääsee mukaan! Tässä oppii tuntemaan. Kun, käytiin hakemassa kilpailukirja, niin tuomari tuli kertomaan vinkkejä, kuten että voisin ohjata koiraani mahdollisemman paljon takaa ja lähteä yhtä aikaa radalle. Pitääkin alkaa kokeillaan enemmän treeneissä tätä puolta. Saa nähdä, milloin pääsemme seuraavaksi treeneihin. Kesäkausi alkaa, joten voisin hankkia avaimen ja treenailla enemmän itsenäisesti!