Niihän siinä sitten aattona kävi, että neiti otti ja tiputti kinkun alas pöydältä. Etevä kaveri. Paljon ei ehtinyt napsia, kun epäilyttävät paperin äänet kuuluivat olohuoneeseen. Neiti saikin loppuillan suupieliään nuolea, kun ei muuta sitten tippunutkaan kuin sitten illalla lahja. Iitu sain muutaman uuden lelun, vetolelut vetoavat enemmän kuin vinkulelut.

Joulupäivänä kävimme sitten pitkällä lenkillä. Yöllä oli satanut vettä, että vielä viimeisetkin lumikohdat olivat muuttuneet liukkaaksi jääksi. Tällä kertaa en lentänyt nurin. Kävimme pellolla heittelemässä lelua, kunnes neiti näki oman toverinsa ja lähti juoksemaan minne sattui. Sen verran sain huudella moneen kertaa, että ääniurat olivat kyllä täydellisesti kipeät lenkin jälkeen. Lopulta sain neidinkin kiinni.

Vielä matkan varrella tuli irrallaan saksanpaimenkoira, joka jäi nätisti paikoilleen muutaman metrin päähän. Vaikka vaihdoimme toisella puolelle tietä, ei koira lähtenyt peräämme vaan jatkoi matkaansa. Toivottavasti koira on löytänyt takaisin omistajansa käsiin.

Tänään satoi lunta oikeen urakalla, tuli muutaman päivän viiveellä. Ulkona Iitu on käynyt isännän kanssa, kun itse olen viettänyt leppoisaa vapaapäivää. Jos sitä vaikka huomenna kävisi tekemässä hieman hakuja damien kanssa...