Tollerileiri on nyt takanapäin tältä kesältä, mahtavilla fiiliksillä, joten kirjoitan tässä lyhykäisen romaanin tapahtuneesta. Elikäs, tänä vuonna meidän Iitu pääsi nauttimaan huikeista maisemista ja mukavasta seurasta. Perjantai-iltana oli enemmänkin tutustumista mökkiläisiin ja sitten taippari-info, josta me Iitun kanssa valitettavasti myöhästyttiin. Toisaalta siellä kerrattiin tuttuja asioita, joita me olemme Iitun kanssa käyneet läpi. Illalla oli vielä myös laukaisutesti, jossa me Iitun kanssa jäimme mieluiten taka-alelle, kun hieman paukun arka. Viereinen lammikko lähinnä Iitua kiinnosti, mutta lopussa malttoi olla terävänä. Mökkiporukka vain pieneni ennen leiriä, meillä mökissä oli Sasu (4,5kk uros) sekä Caro (2v uros). Iituhan oli sitten ensimmäisenä mökkiin, että hän on tämän mökin kingi ja sitten möykkäsi pojille ihan kunnolla, mistä milloinkin hampaat irvessä. Välissä täytyi viedä neiti ulos häkkiin hermojaan höyryttämään. Yleensä Iitu tulee toimeen urosten kanssa, mutta tällä kertaa näin. Perjantai-iltana kävimme mökkiläisten kanssa vähän katsomassa maisemia lenkin yhteydessä, silloin mökkikoirat tulivat vallan hyvin toimeen. Vietimme leirin Alppihimoksen mökeissä.

Lauantai aamuherätys meni mukavasti, siinä sitten tehtiin normit aamutoimet ja aamulenkki tulikin siinä samalla kun käveltiin Mökön koululle, jossa oli aloitus. Siinä sitten kokoonnuttiin omaan taippariryhmään, meillä kouluttajana oli jo minulle ennestään tuttuleiriläinen Maria (Jesperin omistaja), sukunimi ei nyt mieleen jäänyt. Muistan yleensä koirat paremmin kuin ihmiset. Ja meidän treeniryhmässä oli Netta, Atte, Leo sekä Niilo ja lauantain iltapäiväryhmässä vieraili myös Olli. Aamutreeni aiheena oli damien kanssa työskentely sekä yleiskatsaus. Iitu työskenteli mallikkaasti yksin sekä parityöskentelynä. Meillä oli mm. häiriötä sillä, että heiteltiin damia koiran lähettyville ja koiran piti pysyä paikallaan. Sekä rivissä ollessa, odottamista, kun muut heittävät ja sitten aina vierestä koira käy omalla vuorollaan hakemassa. Teimme myös sellaisia, joissa me ohjaajat heitimme ja kävimme itse noutamassa hakemamme damit. Vielä ennen kuin lähdettiin ruokatauolle, Iitulle tehtiin hakuruutu. Hakuruutu oli omalla tavallaan haastava, olihan aamu ollut jo tekemistä ja ruutu oli pitkä, mutta sitten leveyttä ei paljoakaan. Iitu työskenteli erittäin hyvin, käytti nenäänsä sekä palautti hyvin 4 damia. Jätimme siihen, vaikka intoa Iitulla olisi ollutkin enemmän. Odotimme loppuun, että muutkin saa suoritettua, Iitu olisi tosiaan halunnut enemmän tehdä, sillä neiti piipitti koko loppuajan, ylikierroksilla.

Ehti sitä sitten syödäkin, ja välillä vähän levähtää, kunnes piti sitten taas lähteä kävelemään paikan päälle. Iltapäivällä kahden aikaa treenit jatkuivat ja tällä kertaa vesityöskentelyssä. Tää oli ja on edelleen meille haaste. Koira osaa uida ja koiran toinen elementti on vesi. Mutta, kuinka saat innokkaan punaturkin vedestä pois, se on jo toinen juttu. Onneksi meillä oli innokas vesiuimari mukana, jos täytyykin lintu pelastaa, kun ei Iitu käy hakemassa sitä. No, ei tarvinnut kaksi kertaa arvata, minne Iitu halusi mennä. Uikutusta oli. Lokki pelotti Iitua hirveästi ja lopulta alkoi haukkua niin isolle siivekkäälle olennolle. Vesipisteestä sitten siirryimme samaan paikkaan treenaamaan kuin mitä aamupäivällä olimme. Tällä kertaa saimme leikkiä variksen kanssa. Ja sen minä tiesin jo valmiiksi, että työtä saa oikeasti tehdä, jos jotain tulisi, että Iitun päässä naksahtaisi, että variksenkin täytyisi ottaa suuhun.

Vesityöskentelyssä Iitu ei hakenut varista, kävi kyllä luona, mutta ei tuonut. Ja sitten maapinnalla leikittelin, vetin perässä ja heitin Iitun luokse. Joko minä teen jollain tapaa asiasta tylsän tai sitten Iitu ei noteeraa sitä ollenkaan. Meillä on kumminkin varmasti, mutta hitaasti ja kyllä me tähdätään taippareihin ja niin, sain tosi hyviä vinkkejä varikseen kiinnostusta, että kyllä me niitä tämän kesän aikana sitten toteutetaan. Nythän on aikaa!

Ilta menikin vallan nopeasti, ensin kävimme hieman katsomassa Iltahupia, mutta koska Iitun kärsivällisyys ja muuten väsy alkoi painaa, niin ihan loppuun asti emme olleet. Myöhemmin illasta päästiin saunomaan ja kokeilemaan pore-allasta, joka muuten olisi kiva, että jossain olisi käyttöohjeet, no ainakin illan naurut on saatu, kun naurettiin kyyneleet silmissä, kun ei saatu vehjettä toimimaan, kyllä onneksi sentään saatiin käydä jokainen kokeilemassa ja kyllähän tuollaisen laiteen kotia pistäisi. Sunnuntai-aamu alkoi väsytysten, yö oli ollut hieman levoton koirilla ja sitten tuli itsekin nukuttua huonosti, mutta onneksi kahvi sai piristettä tähän aamuun ja sitten olimme aikaisessa Mökön koululla, jotta ehtisin käydä putiikissa, jotenkin meni taas tää viikonloppu niin reippaasti. Treenasimme aamupäivän pupujussilla, Iitullehan pupu ei missään nimessä pitäisi olla outo eikä ole, viimeksi vuosi sitten jäljestänyt ja kantanut. Tällä kertaa Iitu työskenteli hyvin, teki työtään, kyllä kävi selkeästi näyttämässä että tässä on pupu ja oli kiinnostunut mutta tällä kertaa ei napsinut suuhunsa. Lopuksi meidän olisi pitänyt sitten samalla tavalla tehdä varikselle, mutta koska lähettyvillä ukkonen jyrähteli, eikä siitä sitten oikeasti tiennyt, että tuleeko se päälle, sanoin sitten suoraan että ihminen ei sitten kykene toimimaan ukkosen alaisena. Joten variksen laahustamisen jätän kotia. Loppupäivä menikin siivotessa ja odottaessa kyytiä.

Matka kotia meni varsin hyvin, Iitu nukkui koko matkan, eikä meinannut kotiovellakaan sitten herätä. Kotona olimme vähän ennen klo 20. Leiri oli jälleen erittäin mukava kokemus jälleen kerran! Säässä ei ollut mitään moittimista, eikä missään tunnelmassakaan. Oli mukava nähdä uusia kasvoja, sekä sellaisia joita ei välttämättä muuten tulisi tavallisissa koiratapahtumissa nähtyä. Nähdään seuraavan kerran jossain tollerimaisessa tapahtumassa!