Noniin, olen tullut sitten pohjoisesta viikon lomalle, palaan sitten koulun penkille jälleen 5.5.

Ja tänään lähdin sitten taas Oulun tollereiden tokokurssille, oli kiva päästä tokoilemaan ohjatusti, mikä jää tältä viikolta juuri virallisten tokokisojen takia pois, mutta ei hätiämätiä, lähden itse katsomaan kyseisiä kisoja ja ennenkaikea hakemaan vinkkejä omaan treenaamiseen.

Mutta siihen tämän päiväseen, olen ollut ihan väsy, lähdin aikaisin aamulla pohjoisesta ja varsinkin kello aamulla 3-5 välillä olen nukkunut pätkittäin tarkkailen kelloa, että varmasti herään herätykseen. Mutta onneksi kotona odotti innokas nelijalkainen, joka ei olekaan päästänyt minua helpolla tänään. Pitkiä lenkkejä on niin tehty päivällä kuin illallakin.

Mutta jos sitten mentäisiin sitten siihen aiheeseen, eli tottelevaisuuteen, mitä tänään treenattiin Oulun tollereiden kanssa Toppilan kentällä. Iitulla oli tuttuun tapaan intoa ja meininkiä, että joutui heti alussa antamaan stoppia menolle. Aiheena tänään oli luoksetulo, ryhmässämme on möllialokaslaisia, sekä jo enemmän treenanneita. Lähinnä omaan treenaamiseen kiinnitän huomion, vaikka olisihan se hyvä katsoa muidenkin touhua.

Treenasimme itsenäisesti liikkeen osa-alueita, ensimmäisenä oli paikalla pysyminen perusasennosta, kävelimme itse muutaman askeleen päähän ja palasimme koiran eteen palkitsemaan. Välillä aikaa pidennettiin paikalla olossa ja sitten palattiin koiran luokse. Toinen osa-alue oli pieneltä matkalta luoksetulo. Viimeinen osa-alue oli luoksetulo, jossa ei ollut käskyjä sen suuremmin, vaan toinen piti koiraa ja tämän tarkoitus oli treenata, että koira tulisi luokse innolla ja vauhdilla.

Ohjaajan "silmien alla" teimme sitten kokonaisuutena, eli sivulle meno, paikalla oleminen ja luoksetulo, kuin se kuuluukin mennä. Näytin ensin, kuinka sen olin tehnyt, laitoin Iitun sivulle, sanoin käskyn paikan ja menin paikoilleni. Mä en sitten oikeen tiennyt mitä ihmettä mä tein, sillä vissiin varmistin niin paljon, että koira otti niinku sellaisen asennon, "että tuunko, anna käsky, anna käsky!". Kävin korjaamassa Iitun asennon ja tein uudestaan sen. Sitten teimme lopuksi vielä liikkeenomaisesti.

Harjoittelin itsenäisesti myös liikkeestä maahanmenoa ja tällä kertaa olen lyhentänyt sen sanan voimakkaasti "ma" lyhenteeseen, jolloin Iitu menee epäröimättä maahan, lisäksi autan vielä hieman kädellä. Palaan koiran luokse ja palkkioksi heitän pallon eteenpäin, että Iitu saa hakea sen.

Alla on sitten sunnuntai tokoilusta muutama kuva.