Motivaatio on vähän hukassa agilityssä ja senkin vuoksi olemme Iitun kanssa enemmän keskittyneet muihin lajeihin. Jos, joltain löytyy potentiaalia treenata ja kisata Iitulla, niin hyvin mielin voin ojentaa ohjat jollekin muulle, nimitäin minulta niitä ei tällä hetkellä löydy. Koira oppivainen ja osaava ja ohjaaja täys katastrofi. Vaikkakin, meillä on kieltämättä yhteistyö alkanut kehittyä viime päivinä, mikä on toiminut myös kisoissa, mutta jokin puute ei saa minua treenaamaan eikä sitten kovin kisamaankaan.

Meillä onkin jäänyt erittäin monta treenikertaa pois kuvioista, viikonlopun juhlat on juhlittu, joten päätin lähteä sitten Iitun kanssa treenaamaa. Meidän tuuriksi ei sitten taaskaan ollut ohjaajaa (ollaan Iitun kanssa tällaisessa jämäryhmässä, joille ei oikeen löydy muuta sopivaa päivää ja eikä sitten ohjaajaa treenaamaan..) ja meitä oli aluksi kolme treenaajaa, mutta sitten jokainen kävi jotain tekemässä ja lähti pois. Yritin sitten itse ottaa jotain pientä ohjaustaitoja ja keppien hallintaa.

”Vuff, vuff, minä tahdon mennä jo”, olisi varmaan Iitun sanoma, jos osaisi puhua. Mallikkaasti neiti osaa hakea kepit, vähän joutuu kyllä jarruttamaan, ettei ihan pahki mene. Tein viiden esteen ohjausmenetelmän, neljä estettä vastakkain ja yksi sivulla, sitten takataka kautta muutama valssikin taisi tulla. Lähinnä irtoamisia. Eteenkäskyjä tein kahdella-kolmella esteellä, että itse jäin Iitun taakse ja jokaisen ennen estettä käskin sanalla ”eteen”.  Irtosi.

Ensi viikonloppuna ei sitten treenejä, ollaankin muissa maisemissa!