Mä luulin tänään, kun emänä laittoi mulle valjaat, että pääsen nuuskittelemaan metsään. Mutta arvaus meni ihan väärin. Emme lähteneet autolle, vaan jatkoimme matkaa pyörätietä kohti kuntopolkuja. Nimittäin, emännällä oli sellainen musta vyö, johon oli kiinnitetty hihna, ja toinen hihnan pää oli minun valjaissa kiinni.

Olipa se menoa, mun piti kulkea edessä sekä enkä saanut juuri ollenkaan haistella maailman menoa, mikä minua kummasti hirveästi! Ja vieläpä käskyt: eteenpäin, vasemmalle ja oikeallekin tulivat jotenkin tutuiksi. Hyvistä suorituksista sain aina makupalan, mutta kuulemma joka toinen ilta käymme kävelemässä sauvojen kanssa puttaan maisemissa!

Kotona onneksi sain jyrsiä emännän tuliaisia pääkaupungin reissusta!